 |
|
|
|||
 |
|
||
|
25.10.2008 - 21:38
Olet päättänyt, että koskaan ikinä milloinkaan et jätä vauvaa vahtimatta minkään tason päälle sekunniksikaan. Noudatat säntillisesti tätä ohjetta kuukausia kunnes sitten kerran iltasella kahden yön valvomisen jälkeen lasket vauvan sängyllesi (keskelle parisänkyä) ja irrotat katsesi sekunniksi nostaaksesi jalkasi vierestä vauvalle lelun ja KOPS. Vauva lattialla. Menee valkoiseksi ja huutaa enemmän kuin koskaan ennen, eikä rahoitu millään. Pelästyt jumalattomasti ja soitat hätänumeroon. Ambulanssi lähtee liikkeelle ja sinä jäät odottelemaan huutavan vauvan kanssa yrittäen pysyen rauhallisena. Mielessä takoo kuitenkin, että nyt se kuolee, vammautuu, ainakin loukkasi pahasti.. Hieman ennen ambulanssin tuloa vauva rauhoittuu ja höpisee omiaan verhoon tarraten ja sitä heiluttaen. Mielessäsi mietit, että ehkä ei se sitten ollutkaan mitään ihan hirveän vakavaa, EIHÄN! No, auttajat tulevat ja tietenkin kohdistavat katseensa vauvaan. Vauva tuijottaa hetken vieraita tyyppejä ja ALKAA NAURAMAAN. Tuota Et ihan odottanut, eikä selvästi ne varsin vakavailmeiset auttajatkaan. Lopulta tilanne laukeaa itkuusi ja lapsen innokkaaseen jokelteluun. Lapsen pää katsotaan ja hermoromahduksen partaalla olevaa äitiä rauhoittellaan. Vauvasta ei löydy mitään merkkejä putoamisesta. Äidin hermot sen sijaan ovat riekaleina.
Ihanaa vanhemmuutta. Jep Jep. 21.10.2008 - 22:51
Sateinen päivä takana. Vähän alakuloinen olo ollut muutaman päivän, vaikka varsinaista syytä en keksikään. Kai se on tuo ilma vaan. Luulisin. Ehkä osaltaan on sekin ettei oikein ole kavereille liiennyt aikaa pitkään aikaan ja heidän seuraa kaipaisi. Se vaan on helposti, että kun itse vetäytyy niin yksin saa sitten ollakin. Oma vika ainakin osaltaan siis - toinen puoli kavereista taas on niin kaukana ja kaveruus muutenkin sellaista lähinnä näkemisiin ja muutamiin soittoihin kuukaudessa perustuvaa, että se on tavallaan taas sitten eri juttu se. Olisi kiva nähdä ja viettää aikaa, mutta kun se taas tuntuu olevan niin kovin vaikeaa järjestää näiden lähellä asuvienkin kaverien kanssa. Nytkin sitten tuli taas tietenkin kutsua sinne ja tänne kun oltiin Viikatteen keikka sovittu ja liputkin jo ostettu. Ja ihmiset TIETENKIN taas käärmeissään. *huokaus* No, kukapa sitä ketään kaipaskaan - tai jotain. |
 |
||
